Tällä kertaa en tee sitä virhettä, että merkitsen kalenteriin Hertan tavoin kuinka paljon kiloja olisi suunnitelman mukaan karissut parin kuukauden päästä. Siitä ei seuraa muuta kuin pettymys, lohdutusta suklaalla ja lopulta painoa on enemmän kuin hommaan ryhtyessä. Nyt aion iloita jokaisesta pudotetusta grammasta ilman kalenteria. Jokainen pudotettu kilo vie lähemmäs tavoitetta, viikkojen ja kuukausien kulumisesta huolimatta.
Jostain olen kuitenkin päättänyt luopua. Suklaalle oli pakko jättää haikeat hyvästit, toistaiseksi. Levy illassa ja patukka päivässä sai aikaan sellaisen sokeririippuvuuden, että en muuta ajatellutkaan kuin herkkuja. Viimeistä suupalaa viedessä mietin jo mitä syön seuraavaksi. Lapsen päiväuniaikaa en voinut ajatellakaan ilman jotain kakkua, pullaa tai suklaata.
Suklaan lisäksi boikottiin joutuu santsaaminen. Usein ruokaa tulee otettua lisää ihan vain silkasta mieliteosta eikä niinkään varsinaisesta nälästä.
Taktiikkaan kuuluu myös pitää jääkaappi pullollaan kaikkea terveellistä ja hyvää. Projekti ei saa kaatua siihen, että jääkaapissa on vain valo ja olen jo fillaroimassa lähimmälle kioskille ostamaan suklaata. Lisäkseni lapseni on siinä iässä, että joudun selittelemään miksi äiti ostaa (taas) suklaalevyn, mutta lapsi ei saa pientä tikkariaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti