Neljäs haalari toden sanoo...

Opintoajan niukan budjetin talvihaalaripolitiikka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.


Ensin pojulla oli serkulta peritty upouusi Reiman toppis ja kirpparilta löydetyt hyvät henkselihousut. Päiväkodissa ei oltu tyytyväisiä tämän setin vaatimaan pukemisnopeuteen vai sanoisinko pukemishitauteen. 


Niinpä äitini osti ystävällisesti muistaakseni Reiman haalarin pojalle. Se oli liian suuri ja jäi kaappiin odottamaan talvea seuraavaa. Haalarin numero kaksi poju sai niin ikään isovanhemmilta, tällä kertaa Tallinnan tuliaisina. Haalari oli liian pieni. Tai oikeastaan puntit olivat liian pitkät, hihat sopivat, mutta olka-haaraväli (vai miksi sitä nyt kutsutaan?) oli niin pieni, että pelkäsin puvun käytön aiheuttavan haarasauman ratkeamisen ja ikävänlaista puristusta pojan kalsarien sisään. 


Kolmannen haalarin ostin itse. Puku palveli hyvin kaksi kuukautta ja pysyi jopa niin puhtaana, että sitä ei ehditty kertaakaan edes pestä. Haalarin alaosa on sellaista kurakangasta, samanmoista kuin kurahousuissakin. Hyvällä kelillä poju ulkoili pelkässä haalarissa, mutta loskaisella kurakelillä päälle puettiin kurahousut (Lähinnä siksi, että yöks niin kuraiset kurikset on kätevä riisua ennen pojan autoon istuttamista tarhapäivän jälkeen ja istuin pysyy puhtaana. Kurikset on myös kätevämpi pestä, kuin  koko haalari. Vitsit miten muuten inhoan kykkiä kadulla ja riisua niitä märkiä ja hiekkaisia pöksyjä pojan päältä. Ehdottomasti ikävintä on sen kengän alle menevän remmin lipsahtaminen otteesta, jonka myötä oma naama on siinä kurasotkussa. Tarhan ohje siis on, että kurikset viedään kotiin pesuun, eikä siellä tarhassa ole mahdollisuutta niitä pestä. Koko toisen lapsen toivomis/pohtimishaaveet todennäköisesti kaatuvat tähän kurahousuasiaan, siitä kun seuraisi monta vuotta lisää kurahousukakkua...) Ja nyt siis huomasin, että sen kolmannen haalarin kurakangas on repeillyt ja halkeillut joka puolelta lahkeita ja saumoja korjauskelvottomaksi niin, että valkoinen vanukerros sen kun vilkkuu pitkin pukua. Ja sanonko mitä! Kunhan ehdin, laitan tälle kotimaiselle valmistajalle reklamaation asiasta.


Nyt on käytössä siis haalari numero neljä. Se on kiva Jonathanin puku, valmiiksi jo mudanvärinen, kestäisipä se edes tulevan kevättalven, sitten voisi jo siirtyä välikausihaalariin numero yksi.

Talviurheilua

Mikä mahtava viikonloppu! Olen ollut aina enemmän peiton alla pötköttäjä ja teetä lipittävä nautiskelija kuin ulkoilmassa viihtyvä reippailija. Mutta eilen ja tänään on tapahtunut kummia, olemme olleet aamupäivät takapihalla hiihtämässä! Poju sai isovanhemmiltaan uudet hiihtovälineet ja tein takapihallemme kaksi latua. Vaikka asumme kerrostalossa, takapihalta aukeaa puistoalue, lähinnä sellaista peltoa, mutta sinne sai tehtyä mainiot ladut, mitä nyt talventörröttäjät pilkistävät hangen alta. Tänään hiihto oli entistä hauskempaa, sillä seuranamme oli toinen pikkupoika (joka on adoptoitu ihan samasta lastenkodista kuin minunkin pojuni:) äitinsä kanssa ja voi sitä naurun määrää! Mallioppiminen on myös todella tehokasta; eilen poju ei päässyt kaaduttuaan itse ylös, mutta tänään kaverin innostamana nousi reippaasti ihan itse pystyyn!

Eilen olimme päiväunien jälkeen vielä luistelemassa ja se olikin nuorelle miehelle ihan ensimmäinen kerta jäällä. Luistimet jalassa jäntevästä ja sporttisesta pojasta tuntui tulevan ihan makaroonia, mutta hetken harjoittelun jälkeen poju alkoi hoksata luistelun idean. Ihan mahtavaa! Tänään on vielä luistelutreffit toisen ystävän kanssa ja sen jälkeen tullaankin meille pannarille!

Ihan parasta tuossa hiihdossa ja luistelussa on se, että ne ovat asioita, joita voimme puuhailla yhdessä ulkona. En edes haaveile tässä elämäntilanteessa pääseväni yksin ladulle tai lenkille, vaan liikunta on nyt yhdessä lapsen kanssa liikkumista. Pari vuotta kun menee, saan luultavasti hiihtää hiki hatussa pysyäkseni pojun tahdissa!

Kävin kehonkoostumusmittauksessa ja saldo on nyt -2kg ja lihasmassaa on tullut laihtumisesta huolimatta kilo lisää! Uusi mittaus on neljän viikon päästä ja nyt yritän ihan tosissani saada tuloksia siihen mennessä...

Opintovapaan myötä sunnuntain töihinpaluuahdistus on kadonnut! Vaikka työ onkin mielekäs, on silti aina haikeaa lipua viikonlopusta takaisin arkiseen aherrukseen. Toisin on opintovapaalla, tämä tosiaan tuntuu vapaalta, vaikka harjoittelujakso on meneillään ja tekemättömät tehtävät ja lukemattomat kirjat odottavat omassa kasassaan.

Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa ja havuja...perkele!

Opintovapaata ja vieroitusta

Täällä ollaan taas!

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin opintojen parissa. Tekemistä riittää niin hurjasti, että jos sitä koko määrää kirjoittamattomia sivuja ja lukemattomia kirjoja ajattelee kerralla, alkaa ahdistaa ja tekisi mieli vain kömpiä peiton alle piiloon. No, yksi asia kerrallaan tai muutamaa ristiin rastiin. Onneksi opiskelu on tavattoman antoisaa. Ja mikä vapaus olla opintovapaalla!

Olen myös aloittanut vieroituksen. Pepsi(max) koukku alkoi olla hallitsemattomissa mittasuhteissa. Pisaraakaan en aio ottaa, ainakaan kotona! Jos en saanut riittävää päiväannosta piristäävää juomaa, alkoi infernaalinen päänsärky. Nyt on meneillään vieroituspäivä kolme. Tänään en ole pisaraakaan ottanut, kahtena ensimmäisenä päivänä vain lasillisen lounaalla, noin niin kuin pehmeäksi laskuksi.

Laihdutusryhmässäkin piipahdin kuukauden tauon jälkeen. Kehonkoostunutmittaus on ensi viikolla. Harmittaa, kun kuukausi sitten en päässyt tuohon mittaukseen ja sen jälkeen tuli repsahdus. Jos nyt ollaan myönteisiä, vanhastaan olisin repsahduksen myötä lihonnut kaiken takaisin ja vielä yhden kilon päälle. Nyt on kuitenkin miinusta vielä kaksi kiloa. Ei paljon, mutta kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee.

Vielä pitäisi uskaltautua tapaamaan tuohon laihdutuspakettiin kuuluva personaltrainer. Kynnys mennä salille tai jonnekin ohjatulle tunnille on melkoinen. Se kynnys pitäisi nyt vain voittaa, sillä liikunta olisi enemmän kuin suotavaa tässä projektissa ja erityisesti jaksamisen kannalta.

Tänään olimme pojun kanssa reippaita ja olimme kävelyllä. Hyvin ravittuina ja levänneinä jaksamme molemmat talsia muutaman kilometrin hyvillä mielin ;)