Pikkuisen pullea

Söin tänään töissä aamupalaksi ihanaa sitruunaista kreikkalaista jogurttia. Työkaverini katsoi jugurttia, sitten minua ja kommentoi: "Kokeile sitä samanlaista, mutta toista makua. Siinä on vähemmän kaloreita." Jep, I know, jottain tarttis tehrä. 

Liityin paikallisen salin painonpudotusryhmään, sain ruokavalion ja maksoin suolaisen hinnan siitä, että en käynyt salilla tai jumpissa kertaakaan. Painan nyt enemmän kuin alkupunnituksessa, enkä ajatelellut mennä huomenna loppupunnitukseen ja kehonkoostumusmittaukseen... Tämä on ihan perseestä. 

Syön suklaata enemmän kuin leipää. Juon Pepsi Maxia niin paljon, että en kehtaa tunnustaa sitä kenellekään. Piilottelen tyhjiä pulloja kaapissa kuin alkoholisti. Poikani tietää, että Pepsi ei ole hyvästä, ja kommentoi kaupassa pullon eksyessä koriin, että olet äiti luvannut lopettaa juomisen...

Ostin ihanan keltaisen takin ja mukavat treenihousut lenkkivarusteiksi. Lenkkitossut hankin jo viime keväänä. Varustelusta huolimatta en saa itseäni liikkeelle. 

Poika mietti tässä eräänä päivänä sitä, olenko laiha vai pikkasen pullea. Tovin miettimisen jälkeen päätyi pikkasen pulleaan, koska minulla on iso maha. En raaskinut sanoa, että näillä kiloilla ei olla enää pikkasen pulleita. Ollaan aika paljon pulleita. 

Jotta en vaikuttaisi siltä, että koko elämäni pyörii blogin nimenkin puolesta vain puntarin ympärillä, olen ollut ahkera puutarhassa (oikeasti pienellä pihalla, mutta puutarhasta tulee niin kiva säväys :) ). Eilen leikkasin aidan, mikä rajaa meidän ja naapurin pihaa. Aivan mahtavaa saksia ja leikkailla! Poika pomppi trampalla naapurin poikien kanssa. Tänään naapuri oli siivonnut kolme jättimäistä kasaa niitä leikkaamiani oksia pois, kun hommat jäivät vaiheeseen iltapuuhien takia. Huomenna taidan ilahduttaa naapuria kukilla ja suklaalla. Hän taisi olla vähän järkyttynyt siitä, miten lyhyeksi pusikon vedin.

Puutarhapuuhia

Uuden kodin piha paljasti karun totuuden kevään tultua. Pienikin pihaa kaipaa hoitoa ja lähes parin vuoden laiminlyödyt pihatyöt tuntuivat ylivoimaiselta haasteelta. Haravoimista, karsimista ja monta peräkärrykuormaa myöhemmin piha alkaa olla valmis kesään. Onnea ovat vanhemmat, joiden turvin saimme edellisen asukkaan omintakeiset näkemykset pellepelottoman pihasta lähemmäs sitä, mitä ajattelen sopivan satavuotiaaseen pihapiiriin. 

Eilisen illan surffasin netissä tutustuen perennoihin, istutuslaatikoihin ja luonnonkivien hyödyntämiseen pihassa. Tänään kaivoimme kellarista puutarhakalusteet ja mökillä säilössä olleet vanhat rottinkinojatuolit löysivät taas paikkansa pihaltani. Sain ystävältä vinkkejä istutusten tekemiseen ja kesäkukkien valintaan. Nyt pitäisi äkkiä päästä puutarhaostoksille! Haaveilen rehevästä ruukkupuutarhasta tänne villiviinien ja kärhöjen keskelle. 

Meidän piti lähteä pääsiäiseksi reissuun ystävien luokse, mutta matka peruuntui. Olen ollut koko kevään hirmu väsynyt, ja kaipasin vain sitä, että saisin olla kotona ilman mitään ohjelmaa, ihanasta seurasta ja hyvästä ruuasta huolimatta. Poikanenkin sairastui, joten kotona olo tuli tarpeeseen meille molemille. Joskus sitä kaipaisi itsekin samanmoista huolenpitoa, mitä talven jäljiltä puutarha saa osakseen. Niin monta vuotta olen laiminlyönyt itseäni, unohtanut ravita kehoani, että tämä tauko tuli tarpeeseen. Monen vuoden jälkeen olen uskaltanut pysähtyä ja olla yksin kotona lapsen kanssa, ilman mitään suunnitelmia. 

Loman aluksi ilahdutin itseäni uudella lenkkiasulla. Uusi harrastus vaatii ehdottomasti uudet välineet (koska vanhat vermeet eivät mahdu päälle...)! Kun vedän uuden keltaisen takin päälleni, tuntuu kuin kävelisin puolta nopeammin! Puutarhanhoito kaipaa myös yhtä olennaista varustetta, kastelukannua. Tästä keväästä tulee hyvä kevät.