Liityin paikallisen salin painonpudotusryhmään, sain ruokavalion ja maksoin suolaisen hinnan siitä, että en käynyt salilla tai jumpissa kertaakaan. Painan nyt enemmän kuin alkupunnituksessa, enkä ajatelellut mennä huomenna loppupunnitukseen ja kehonkoostumusmittaukseen... Tämä on ihan perseestä.
Syön suklaata enemmän kuin leipää. Juon Pepsi Maxia niin paljon, että en kehtaa tunnustaa sitä kenellekään. Piilottelen tyhjiä pulloja kaapissa kuin alkoholisti. Poikani tietää, että Pepsi ei ole hyvästä, ja kommentoi kaupassa pullon eksyessä koriin, että olet äiti luvannut lopettaa juomisen...
Ostin ihanan keltaisen takin ja mukavat treenihousut lenkkivarusteiksi. Lenkkitossut hankin jo viime keväänä. Varustelusta huolimatta en saa itseäni liikkeelle.
Poika mietti tässä eräänä päivänä sitä, olenko laiha vai pikkasen pullea. Tovin miettimisen jälkeen päätyi pikkasen pulleaan, koska minulla on iso maha. En raaskinut sanoa, että näillä kiloilla ei olla enää pikkasen pulleita. Ollaan aika paljon pulleita.
Jotta en vaikuttaisi siltä, että koko elämäni pyörii blogin nimenkin puolesta vain puntarin ympärillä, olen ollut ahkera puutarhassa (oikeasti pienellä pihalla, mutta puutarhasta tulee niin kiva säväys :) ). Eilen leikkasin aidan, mikä rajaa meidän ja naapurin pihaa. Aivan mahtavaa saksia ja leikkailla! Poika pomppi trampalla naapurin poikien kanssa. Tänään naapuri oli siivonnut kolme jättimäistä kasaa niitä leikkaamiani oksia pois, kun hommat jäivät vaiheeseen iltapuuhien takia. Huomenna taidan ilahduttaa naapuria kukilla ja suklaalla. Hän taisi olla vähän järkyttynyt siitä, miten lyhyeksi pusikon vedin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti