sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Generous 44

Vaikka olen painavampi kuin koskaan, ylipainoni haittaa minua vähemmän kuin koskaan. Vaikka painoindeksi kertoo minun olevan merkittävästi lihava, tunnen itseni usein vain pikkuisen pulleaksi. Totuus iskee päin näköa valokuvia katsellessa. Peilin edessä katsoo itseään jotenkin mairittelevammista kulmista ja osaan pukeutua kropalleni sopivasti. Niin sopivasti, että jopa läheiset ystävät kuvittelivat minun painavan vähemmän. Mutta valokuvissa kuvakulmat, kaksoisleuat ja vatsamakkarat kymppikoossa kiiltävällä paperilla muistuttavat, että ylipainoa todella on.

Äitiys ja ihana lapsi pitävät ajatukset onneksi myös läskin ulkopuolella. Ennen lasta olin huomattavasti tyytymättömämpi vartalooni, vaikka painoin 10 kg vähemmän. Parikymppisenä painoin n. 30 kiloa vähemmän ja muistan kuinka huoletonta ja helppoa elo vartalossani oli. Enää en tavoittele samoja mittoja, mutta paljon on pudotettavaa siltinkin.

Olin nuorempana (ja hoikempana) paljon itsevarmempi kroppani suhteen, nyt ajatus itsestäni yleisellä uimarannalla on liikaa. Ja tämä on kurjaa lastani ajatellen. On kohtuutonta, että lapseni jää paitsi kesäisistä uintiretkistä tai kivoista kylpyläunneista sen takia, että äiti on vähän paksu ja epävarma. Tänään otin ensimmäisen askeleen. Itse en ollut uimassa, mutta katsoin rannalta, kuinka ystäväni polski lapseni kanssa. Samalla vilkuilin vähän ympärille ja näin hoikkia ja ruskettuneita naisia, mutta myös pulleita ja paksuja. Ja jos olisinkin ollut uimassa, olisiko joku tuijottanut minua? Tuskinpa.

Vaikka tämä ylimääräinen massa (50 voipakettia, jestas!!!) vaivaakin oletettua vähemmän, haluan päälleni jotain muuta kuin pöksyjä, joiden lapussa lukee Generous 44. Ja jos ollaan rehellisiä, taitaa kaapista löytyä myös housut kokoa 46. Hamassa nuoruudessa riitti farkkujen kooksi 40 ja puseron koko oli 38. Jos saavuttaisin koot 42 ja 40, olisin tyytyväinen.

Syömiset ovat sujuneet ihan kivasti. Tosin pohjanoteeraus tuli tehtyä eilen. Söin neljä suklaavanukasta, jotka olin ostanut välipalaksi lapselleni. Lisää jännitystä, itsekuria ja hillintää aiheuttaa tuliaisena saatu suklaalevy keittiön kaapissa. Olen toistaiseksi karkkilakossa. Suklaa aiheuttaa aikamoista riippuvuutta minulle ja tiedän, että jos nyt otan palan tai kaksi, syön loppulevyn hetkessä. Joten yritän pitää näppini erossa ja mielessä Generous 44- pöksyni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti