Paukkupakkaset ovat täällä vihdoin vaihtuneet aurinkoiseen peruspakkassäähän. Mukavan sään kunniaksi olimme pojun kanssa aamupäivällä laskemassa mäkeä rattikelkalla ja teimme pienen kävelylenkin. Oli kerrassaan mukavaa!
Eilen alkoi taas uusi elämä! Parin viikon päästä on uusi kehonkoostumusmittaus ja ainakin pari kiloa pitäisi saada pois, jotta kehtaan näyttää naamani siellä. Viimeiseen pariin viikkoon en ole laihtumista juuri edistänyt, mutta toisaalta, enpä ole lihonutkaan. Opiskelurintamalla on työtä nyt niin paljon, että siitä aiheutuva stressi vaikuttaa jo uneen. Iltaisin on vaikea nukahtaa ja uni on katkonaista. Siihen kyllä vaikuttaa sekin, että poju on ollut aikamoisessa flunssassa ja itse porskutan buranan voimalla tautia vastaan. Ensimmäistä kertaa myös migreeni venyi kolmepäiväiseksi, huh mikä viikko, sanon minä. Mutta kaikesta näköjään selviää. Vähäsen on kyllä huono omatunto siitä, että en jaksa leikkiä ja touhuta pojan kanssa niin paljon kuin haluaisin. Hessu Hopo ja muut sankarit ovat olleet dvd:n täytteenä ihan liikaa. Mutta vajaa kolme kuukautta ja opinnot ovat paketissa!
Vaikka talvi on parhaimmillaan, valon määrän lisääntyminen vie ajatukset jo kohti kevättä. Ja ihana kevät onkin tulossa. Opinnot alkavat olla hyvällä mallilla ja mukavia teatterielämyksiä on edessä. Keväälle osuu myös monen ystäväni syntymäpäivät, kolmen kummilapseni synttärit ja oman pojuni synttärit.
Ja vaikka opinnot vähän rassaavat, olen jo haaveillut lisäopinnoista. Aikuiskoulutustukea (päätöstä odotellessa, toivottavasti työhistoriani riittää täysimääräiseen tukeen koko kevään ajaksi, muuten olen todella lirissä...) kun jää vielä käyttämättä, olisi mahtavaa opiskella jotain ihan muuta. Jotain sellaista, joka ei liity työhöni mitenkään. Pitkäaikainen haaveeni on ollut oppia valokuvausta. Olisi ihan mahtavaa päästä johonkin lukuvuoden mittaiselle kurssille opiskelemaan valokuvauksen perusteita. Siis mistään monen vuoden ammattikorkean tai Taikin (vai mikä Aalto-yliopisto se nyt onkaan) opinnoista en edes haaveile, en ole alaa vaihtamassa. Joku näpsäkkä vuoden opintokokonaisuus. Tai edes kansalaisopiston kurssi! Unelmia pitää olla, vaikka ne sitten vaihtuisivatkin tai jäisivät toteutumatta. Uuden kameran tarvitsen joka tapauksessa, aloitetaan siitä!
Huh, huh, on varmasti ollut tosi rankkaa, migreeni ja kaikki, mutta onneksi opiskelurintamalla helpottaa pian.
VastaaPoistaMäkin niin iloitsen näistä valoisemmista päivistä, kyllä se kevät on ihan kohta tällä <3
Mulla on järjestelmäkamera, ja olisikin kiva opiskella vähän valokuvausta. Mä tykkään kuvata, mutta olen yleensä vaan laiska kuljettamaan isoa kameraa mukana, ja iPhonella on niin helppo napsia kuvia, vaikkei niistä mitään huippuja koskaan tulekkaan. Mutta jos lapsen saan, sitten kyllä tulee järkkärille enemmän käyttöä. Nyt olen pääasiassa kuvannut sillä muutamalla ulkomaanmatkalla, ja sisarukseni lapsia, pitänyt oikein photo-shootejakin :0)