Kirjoitin aiemmin siitä, miten yksinhuoltajan elämä ei ole rankkaa. Kirjoitin tietenkin omasta kokemuksestani, omasta elämästäni käsin, tämän hetkisestä elämästämme käsin.
En tiedä mitään siitä, minkälaista on olla yksinhuoltaja ja äiti erittäin erityistarpeiselle lapselle. Vaikka ihminen olisi lähtökohdiltaan kuinka onnekas tahansa, elämä erittäin erityistarpeisen lapsen kanssa on haastavaa, väsyttävää ja raskasta. Erityisesti jos on yksinhuoltaja. Luin erään artikkelin tällaisen äidin ja hänen lapsensa elämästä, diagnooseista ja tukimuodoista, väsymyksestä ja neuvottomuudesta, siitä, kun kaikkea apua on osattava itse hakea, pyytää ja vaatia.
Joskus tarvitsee muistutuksen siitä, että ne omat pienet huolet, murheet ja stressinpoikaset ovat pieniä murusia sen rinnalla, että elämä tuntuisi liian isolta palalta nieltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti