Aloitin taas neulekahvilassa käymisen. Siskoni ehdotti, että lähdetään sitten ajoissa, ettei myöhästytä. Tällaiselle nippa nappa ajoissa perille ehtijälle se, että olimme paikalla kymmenta vaille ennen alkua, oli aikamoista. Luulin, että olemme ensimmäiset paikalla, mutta siellähän kaikki muut jo istuivat lankakerät ja puikot valmiina.
Jokunen vuosi sitten vielä kaupungissa asuessani juhlin tupareita ja kutsuin isovanhemmat, tädit, sedät ja enot kylään täältä maalta. Kutsut alkoivat klo 14. Kello 13.40 soi ovikello. Silloin olin vielä rullat päässä ja alusvaatteisillani taittelemassa servettejä keittiössä. Avasin oven sentään pukeissa ja iloinen sukulaisjoukko seisoi ruusuineen oven takana. Tulivat kuulemma ajoissa, etteivät sitten vaan myöhästy, kun on matkaakin.
Täsmällisyys on kaunista.
Täsmällisyys on kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti