torstai 30. kesäkuuta 2011

Viimeistä päivää

Istuin tänään junassa ja satuin laskemaan katseeni kirjasta vatsaani. Se hytisi kuin hyytelö junan puksutuksen tahdissa. Jos peräni olisi vielä vähän isompi, olisi vaikea mahtua istumaan junan istuimeen ilman, että käsinojat puristaisivat reisiä ikävästi. Viikko sitten ripustin bikinini pyykkinarulle kuivumaan. Viereiset miesten uimahousut olivat huomattavasti pienemmät. Puhumattakaan siitä, että äitini bikinit ovat noin neljä numeroa omiani pienemmät. Ja että äitini näyttää niissä piskuisissa bikineissä vielä hyvältä. 

Yritin jo vuoden alusssa aloittaa laihdutuksen. Kehoni koostumus mitattiin ja sain tietää, että kroppani metabolinen ikä on 48 vuotta. Ei kuulosta pahalta, jos olisin äitini ikäinen, viisikymppinen ja hyväkuntoinen nainen, jota miespuolinen tuttuni luuli kaksoissiskokseni. Mutta kun olen 33-vuotias... Kaikesta tästä motivoituneena onnistuin saamaan nelisen kiloa pois, mutta nyt olen taas kilon verran lähtöpainoani paksumpi. 

Syksyllä aloitan täydennysopinnot työni ohessa. Ennen pääsykokeen alkua tarkkailin yliopistolla viilettävää porukkaa. Parikymppisiä, hoikkia ja itsevarmoja opiskelijoita, jotka näyttivät iloisilta ja huolettomilta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että jos saan opiskelupaikan, minun pitää laihtua ja paljon. Muuten tulen keskittymään opiskelujen sijaan siihen, millä verhoan paksun ja tätimäisen olemukseni. 

Edessä on siis lukuvuoden mittainen rutistus, joka tulee olemaan myös taloudellisesti haastavaa, sillä opiskelu vaatii poissaoloa työstä. Syyslukukaudella tuloni laskevat noin neljänneksellä, keväällä on tultava toimeen summalla, joka vastaa puolta palkastani. Pienen lisämausteen tähän koko laihdutus-, opiskelu- ja työprojektiin tuo se, että minulla on pieni lapsi. Olen niin sanottu totaaliyksinhuoltaja, joka on saanut lapsensa yksin. Ja jos rehellisiä ollaan, minulla ei ole aavistustakaan, kuinka tulen tästä hommasta selviämään. Tulevina kuukausina on siis paljon tavaraa puntarissa!

Tämä blogi tulee olemaan punnituspäiväkirjani ja matkakaverini tulevien kuukausien aikana. Viimeisiä vanhan elämän rippeitä (= suklaata, siideriä ja sipsejä) viedään, täältä tullaan uusi elämä! 


3 kommenttia:

  1. Heippa - ja tervetuloa laihduttavien bloggaajien maailmaan!

    Minuakin kiinnostaisi tuollainen kehonkoostumusmittaus - missä kävit tekemässä omasi ja kuinka hintavaa oli? Olen ymmärtänyt, että nämä marketeissa myytävät laitteet eivät ole niitä kaikista luotettavimpia.

    p.s Käyhän vastavierilulla blogissani; TakaisinTimantiksi!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, ensimmäinen lukijan kommentti! Kiitos ja käyn tutustumassa blogiisi!

    Kävin kehonkoostumusmittauksessa apteekissa, jossa on terveydenhoitajan vastaanotto. Se oli ihan pätevän näköinen vaaka. Punnitus oli ilmainen, kun liittyi apteekin asiakkaaksi. Nyt en muista mitä lysti jatkossa maksaa, mutta ajattelin käydä siellä muutaman viikon tai kuukauden välein.

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus! Mulla justiinsa sama homma menossa, olen opiskelija, töissä, pienen pojan yh äiti (poikaystävä löytyy, mutta ei asu meidän kanssa) ja tavoitteena olis kokonaisuudessaan laihtua 17kg.. Nyt laihtunut jo 7kg, 2 kk aikana! Toi sun asenteesi on hyvä! Tsemppiä :)

    VastaaPoista