Puutarhapuuhia

Uuden kodin piha paljasti karun totuuden kevään tultua. Pienikin pihaa kaipaa hoitoa ja lähes parin vuoden laiminlyödyt pihatyöt tuntuivat ylivoimaiselta haasteelta. Haravoimista, karsimista ja monta peräkärrykuormaa myöhemmin piha alkaa olla valmis kesään. Onnea ovat vanhemmat, joiden turvin saimme edellisen asukkaan omintakeiset näkemykset pellepelottoman pihasta lähemmäs sitä, mitä ajattelen sopivan satavuotiaaseen pihapiiriin. 

Eilisen illan surffasin netissä tutustuen perennoihin, istutuslaatikoihin ja luonnonkivien hyödyntämiseen pihassa. Tänään kaivoimme kellarista puutarhakalusteet ja mökillä säilössä olleet vanhat rottinkinojatuolit löysivät taas paikkansa pihaltani. Sain ystävältä vinkkejä istutusten tekemiseen ja kesäkukkien valintaan. Nyt pitäisi äkkiä päästä puutarhaostoksille! Haaveilen rehevästä ruukkupuutarhasta tänne villiviinien ja kärhöjen keskelle. 

Meidän piti lähteä pääsiäiseksi reissuun ystävien luokse, mutta matka peruuntui. Olen ollut koko kevään hirmu väsynyt, ja kaipasin vain sitä, että saisin olla kotona ilman mitään ohjelmaa, ihanasta seurasta ja hyvästä ruuasta huolimatta. Poikanenkin sairastui, joten kotona olo tuli tarpeeseen meille molemille. Joskus sitä kaipaisi itsekin samanmoista huolenpitoa, mitä talven jäljiltä puutarha saa osakseen. Niin monta vuotta olen laiminlyönyt itseäni, unohtanut ravita kehoani, että tämä tauko tuli tarpeeseen. Monen vuoden jälkeen olen uskaltanut pysähtyä ja olla yksin kotona lapsen kanssa, ilman mitään suunnitelmia. 

Loman aluksi ilahdutin itseäni uudella lenkkiasulla. Uusi harrastus vaatii ehdottomasti uudet välineet (koska vanhat vermeet eivät mahdu päälle...)! Kun vedän uuden keltaisen takin päälleni, tuntuu kuin kävelisin puolta nopeammin! Puutarhanhoito kaipaa myös yhtä olennaista varustetta, kastelukannua. Tästä keväästä tulee hyvä kevät.