sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Houkutuksia


Sain tuliaisiksi rasiallisen suklaata. Siellä se nyt houkuttelee keittiön kaapissa. Eilen olin kaverin vauvakutsuilla, jossa välttelin täydellisen näköistä suklaakakkua. Ajattelin ottaa pienen palan, mutta sitten näin sieluni silmin kotimatkan: Siwan kautta kotiin, ostoskorissa suklaata ja juustonaksuja. Ei sitten kuitenkaan antanut sisu periksi, onneksi. Selvillä vesillä siis ollaan!

Nyt on takana kolme viikkoa herkutonta elämää ja vyötärö on kaventunut jo viidellä sentillä, painoa pudonnut n. 3,5 kiloa. Se on seitsemän voipaketillista! Motivaatiota on viikonlopun aikana saanut vähän hakea (vaikka ei luulisi sen olevan vaikeaa kun kurkistaa peiliin...), mutta mahdollisesti kesäkuussa tehtävä reissu antaa kummasti potkua tähän elämäntaparemonttiin houkutuksen hetkinä. Ystäväpariskunnan kanssa haaveillaan lomasta, minua kiinnostaisi Kreikka, poikaani Egypti, ystäviä mm. Teneriffa. Ehkä löydämme vielä jonkin kompromissin.

Mutta nyt lyhyen aikavälin tavoitteena on selvitä houkutuksista, entistä hoikempana!




sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Painavaa asiaa

Elämäntaparemonttia on takana nyt kaksi viikkoa ja paino on pudonnut 3 kg ja vyötäröltä on kadonnut 4 cm.  (Ja väsyneen syksyn pahimmista lukemista paino on tippunut 5kg.) Erityisen tyytyväinen olen siihen, että koko tämän ajan olen ollut syömättä herkun herkkua ja juomatta pepsimaxia. Edes viinilasillista en ole ottanut. Karkkilakossa olen ollut pari kuukautta. Jo nyt huomaa, että olo on paljon energisempi, kun syö terveellisesti ja välttää sokereita. Luulen, että puoli kiloa kasviksia/hedelmiä/marjoja tulee helposti täyteen päivän aikana.

Ihan kamalan monta kiloa on vielä tiputtamatta, mutta siitä huolimatta jo kuuden voipaketin karistaminen antaa rutkasti motivaatiota.

Ensi viikolle on treffit sovittuna työterveyshoitajan kanssa. Omasta toiveesta käyn siellä parin viikon välein punnituksessa ja juttelemassa tästä projektista. Oli pakko ottaa tähän jokin ulkopuolinen ikään kuin pitämään selkärankaa kasassa.

Urheilutermein tahtotila on suuri. Poikasen kanssa leivottiin pipareita. Edes taikinaa en maistanut. Kaapeissa on joulusuklaita, eikä tee edes tiukkaa olla ilman, kun vieraille niitä tarjoan. Kylässä suklaajäätelön jättäminen väliin ei tuntunut missään. Tosin näin unta, että söin vahingossa poikani jättämän jätskin.

Tämän tahtotilan seurauksena tämän menneen viikon olotilaa voisi kuvailla sanoilla kärsimätön, äreä ja levoton. Eikä ole se aika kuukaudesta. Ainoa selitys, minkä keksin (ja nyt kaverit kyllä nauraa) on se, että en ole päässyt lenkille. Mulla on energiaa enemmän kuin aikoihin ja nyt se pitäisi purkaa jonnekin. Tai sitten mulla on se aika kuusta.

Tässä kohtaa laihduttamista olen yleensä voitonhuumassa repsahtanut ja palannut vanhoihin tapoihin ja lihonut yks kaks pudotetut kilot takaisin ja vähän ekstraa päälle. Nyt ei käy niin! Ainoa asia mikä vähän huolettaa on se, missä kohtaa alan opetella elämää herkkujen kanssa kohtuukäytön merkeissä. No, helmikuun loppuun asti menen totaalikieltäytyjän voimalla ja murehdin sitten asiaa, huomattavasti kevyempänä.

Iloa viikkoonne!

lauantai 12. tammikuuta 2013

Voihan BMI

Ja taas koko Suomi laihduttaa ja niin myös minä! Yli kuukauden olen ollut jo karkkilakossa ja Facebookissa kiertäneen haasteen myötä olen luvannut olla ilman herkkuja reilut 50 päivää, aina tuonne helmikuun loppuun asti.

Karkkia en enää himoitse, mutta suklaan korvikkeena tuli popsittua sellaiseen tahtiin suklaakeksejä iltojen iloksi jotta jotakin oli tehtävä. Herkkuttoman ajanjakson aloitin reilu viikko sitten. Käsittämättömintä tässä touhussa on se, että tämä on ollut vallan helppoa. Entinen jokafiiliksen syöppö ja suklaaholisti, joiksi itseni lasken, päätti vain luopua herkuista.  Nyt se on sitten ei kekseille, ei pullalle ja kakuille, ei sipseille, naksuille ja suikeroille, ei vanukkaille. 

Tänään oli ensimmäinen isomman mittaluokan koitos, kun selvisin synttärikemuista sortumatta edes pikkuruiseen kakkupalaan tai suklaakekseihin. Rehellisesti, ei tehnyt edes mieli. Vaikka näytti ne kyllä herkullisilta.

Reilussa viikossa paino on pudonnut 1,2kg ja vyötäröltä on lähtenyt pari senttiä. Olen myös käynyt pari kertaa kävelylenkillä. Kuntoni on tooodella rapistunut, mutta mikä hyvänolon tunne siitä ulkoilusta tuleekaan.

Kävin myös mittauttamassa kolesterolin, mikä olikin vähän koholla. Se, jos mikä antaa puhtia tähän elämäntaparemonttiin. Tavoitteena on ensin pudottaa viisi kiloa, ja siitä sitten ne kaikki muut turhat 20 kiloa...