29.7.
paino + 800g (yhteensä - 1,2 kg, 23,8 kg jäljellä)
vyötärö 0 cm (yhteensä -1,5 cm, 10 cm jäljellä)
BMI 31,5 (merkittävä lihavuus)
Länsirintamalla ei mitään uutta, plussaa edelleen, noin 800 grammaa. Ruokapäiväkirjan pitäminen on lipsunut ja sen myötä myös syömingit.
Olen ensimmäistä kertaa vähän myöntänyt itselleni, että minun pitänee luopua hetkeksi kaikesta makeasta. En saa sokeririippuvuutta katkeamaan pelkän karkkilakon voimin. Viimeiset pari viikkoa olen ollut ihan lirissä, varsinkin, kun sorruin siihen Fanipala-ansaan ja sen myötä moneen muuhun suklaiseen herkkuun. Nälkä kasvaa syödessä ja yhden palan jälkeen mieli himoitsee jo toista. Rajojen asettaminen itselle syömisen suhteen tuntuu todella haastavalta. Uhmaikäisen kuosissa pitäminen on lasten leikkiä verrattuna herkuista kieltäytymiseen!
Maanantaina aloitan sokerittomamman dieetin. Kieltäydyn hetkeksi kaikesta makeasta, hedelmiä lukuunottamatta. Ja ehkä jätskiä lukuunottamatta...
Ajattelin myös kokeilla joko lounaan tai päivällisen korvaamista pussikeitolla. Jospa sen myötä saisi vähän vauhtia tähän projektiin, joka uhkaa hiipua ennen aikojaan.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Lapsen suusta
Söimme iltapalaa ja nauroin jotakin lapseni juttua vedet silmissä. Lapseni tokaisi, että äidin massukin nauraa... Jep, jep! Tavoitteeni tässä painonpudotusprojektissa on tämän illan jälkeen nauraa ilman massun hytkymistä. Toivottavasti se onnistuu ennen kuin kuulen oman lapseni kommentoivan pulleaa olemustani!
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
4. viikko
Blogissa on ollut hiljaista. Loppuviikko on ollut kiireinen, sillä olen ollut järjestämässä erästä tapahtumaa ja se on vienyt kaiken aikani. Kotona olen käynyt vain nukkumassa ja unohdin jopa perjantain punnituksen. Kaikkien fanipalasulkeisten, helleturvotuksen ja ties minkä selityksien jälkeen en uskalla käydä vaa'alla ennen ensi perjantaita. Plussaa on varmasti tullut. Nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että hyvin alkanut laihdutus meinaa kaatua muutamaan herkutteluun, turhautumiseen ja siihen, että siitä suosta on niin vaikea nousta. Linja alkaa niin helposti lipsua, kun on vähän tyrinyt. Positiivista on se, että karkkilakko on pitänyt!
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Sitten kun olen normaalipainoinen...
Sitten kun olen lähemmäs normaalipainoinen, aion tehdä seuraavat jutut:
- Menen uimahalliin lapseni kanssa, kivoissa bikineissä tai uikkareissa.
- Alan jälleen pukeutumaan hameisiin. Sellaisiin polvimittaisiin.
- Menen rohkeasti mukaan uusiin tilanteisiin, enkä jää enää kotiin sohvan perälle.
- Kokeilen nettideittaamista. Ehkä. Olisi kiva löytää kiva mies.
- Käyn gynekologilla.
- Ostan shortsit.
- Hankin saapikkaat, koska sääreni ovat tarpeeksi sirot mahtuakseen niihin.
- Menen valokuvaajalle perhekuvaan lapseni kanssa.
- Käyn piipahtamassa kaupungin yöelämässä.
- Nautin elämästä murehtimatta kokoani tai painoani :)
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Mökkielämää
Mökillä päivät menevät omassa järjestyksessään. Hidasta heräilyä, aamupuuroa ja lastenohjelmia. Pihaleikkejä, kakkuja hiekkalaatikolla ja komeita kasoja santaa kaivurilla. Kotia ja kauppaa leikkimökissä, vilvoittavia pulahduksia rantavedessä. Grillausta ja päiväunia. Lisää ulkoilua, puuhastelua ja laiskottelua. Grillausta. Saunan lämmitystä, iltauintia. Pesut, pisut ja pusut. Äidin omaa aikaa.
Lapsi viihtyy mökillä. Leikit kaupungissa kotipihalla ovat toki kivoja, mutta mökillä on ihan omat jutut. Voi maalata terassia, tarvitaan vain vanha jogurttiämpäri, pensseli ja järvivettä. Tai sitten voi pestä puutarhatonttuja. Kerätä käpyjä tai tehdä retken naapurin rantaan. Syödä metsämansikoita ja mustikoita omalta pihalta. Ja ruiskuttaa vesiletkulla vettä.
Entä äidin puuhat? Mökillä tai kotona, istun auringossa (paitsi helteellä) ja virkkaan isöäidinneliöitä. Paitsi mökillä on paljon muutakin puuhaa. Puiden kantamista, saunan lämmitystä, tiskiveden lämmittämistä ja vaikkapa ruohon leikkuuta.
Uusi elämä sujui ihan mukavasti reissun päällä, mutta ystävän mökkituliaiset laittoivat tahdonvoiman lujille. Pussillinen Fanipaloja katosi parempiin suihin, Hertan tavoin... Nyt ollaan siinä pisteessä, jolloin vanha minä antaisi retkahdukselle myöden ja lihoisi kaupanpäällisiksi pudotetut kaksi kiloa plus korot päälle. Huomenna siis, palataan ruotuun!
Lapsi viihtyy mökillä. Leikit kaupungissa kotipihalla ovat toki kivoja, mutta mökillä on ihan omat jutut. Voi maalata terassia, tarvitaan vain vanha jogurttiämpäri, pensseli ja järvivettä. Tai sitten voi pestä puutarhatonttuja. Kerätä käpyjä tai tehdä retken naapurin rantaan. Syödä metsämansikoita ja mustikoita omalta pihalta. Ja ruiskuttaa vesiletkulla vettä.
Entä äidin puuhat? Mökillä tai kotona, istun auringossa (paitsi helteellä) ja virkkaan isöäidinneliöitä. Paitsi mökillä on paljon muutakin puuhaa. Puiden kantamista, saunan lämmitystä, tiskiveden lämmittämistä ja vaikkapa ruohon leikkuuta.
Uusi elämä sujui ihan mukavasti reissun päällä, mutta ystävän mökkituliaiset laittoivat tahdonvoiman lujille. Pussillinen Fanipaloja katosi parempiin suihin, Hertan tavoin... Nyt ollaan siinä pisteessä, jolloin vanha minä antaisi retkahdukselle myöden ja lihoisi kaupanpäällisiksi pudotetut kaksi kiloa plus korot päälle. Huomenna siis, palataan ruotuun!
tiistai 12. heinäkuuta 2011
3. viikko
13.7.2011
paino -1 kg ( yhteensä -2 kg, 23kg jäljellä)
vyötärö - 0,5 cm ( yhteensä 1,5 cm, 10cm jäljellä)
BMI 31,2 (merkittävä lihavuus)
Tämän viikon punnitus tulee reissailun takia pari päivää etuajassa. Kiloja lähti taas yksi ja vyötärö kaventui 0,5 cm. Vyötärön ympärys on nyt 91 cm. Vaikka paino putoaa, alkuinnostuksen jälkeen saa todella tehdä tietoista työtä, että saa puntarin viisarin heilahtamaan alaspäin. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon ja välillä lähes unohdan, että olen karkkilakossa.
Olen syönyt viime päivinä noin 1800 kaloria päivässä. Ihmettelin, miksi paino silti laskee, vaikka syön aika paljon. Suomen Sydänliiton energiantarve laskurin mukaan kulutan noin 2400 kaloria päivässä. Joten kyllähän 600 kalorinkin energianvaje laihduttaa. Laskurin mukaan puolessa välissä urakkaa kulutan 2250 kaloria ja finaalin häämöttäessä enää 2100 kaloria vuorokaudessa. Täytyy siis pitää huolta siitä, että vähennän syömisiäni suhteessa uuteen painooni. Huomatkaa, mitä optimistisuutta!
En ainakaan toistaiseksi ole halunnut kertoa täällä painoani. Mielestäni painoindeksi kuvaa kokonaisuutta paljon paremmin kuin paino. Joku voi painaa saman verran kuin minä, mutta onkin 10 cm pidempi tai lyhyempi. Painoindeksi kertoo lisäksi painon terveellisyydestä enemmän kuin pelkkä paino.
Tänään lähden reissuun ihan itsekseni, määränpäänä Lappeenranta. Parin yön jälkeen palaan junamatkan jälkeen kotiin ja hurautan autolla mökille, jossa pieni muruni odottaa isovanhempien kanssa. Mökillä lomailemmekin sitten aina ensi viikon keskiviikkoon asti. Saa nähdä, miten projekti etenee reissussa, hyvien ystävien, hyvien ruokien ja juomien seurassa...
paino -1 kg ( yhteensä -2 kg, 23kg jäljellä)
vyötärö - 0,5 cm ( yhteensä 1,5 cm, 10cm jäljellä)
BMI 31,2 (merkittävä lihavuus)
Tämän viikon punnitus tulee reissailun takia pari päivää etuajassa. Kiloja lähti taas yksi ja vyötärö kaventui 0,5 cm. Vyötärön ympärys on nyt 91 cm. Vaikka paino putoaa, alkuinnostuksen jälkeen saa todella tehdä tietoista työtä, että saa puntarin viisarin heilahtamaan alaspäin. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon ja välillä lähes unohdan, että olen karkkilakossa.
Olen syönyt viime päivinä noin 1800 kaloria päivässä. Ihmettelin, miksi paino silti laskee, vaikka syön aika paljon. Suomen Sydänliiton energiantarve laskurin mukaan kulutan noin 2400 kaloria päivässä. Joten kyllähän 600 kalorinkin energianvaje laihduttaa. Laskurin mukaan puolessa välissä urakkaa kulutan 2250 kaloria ja finaalin häämöttäessä enää 2100 kaloria vuorokaudessa. Täytyy siis pitää huolta siitä, että vähennän syömisiäni suhteessa uuteen painooni. Huomatkaa, mitä optimistisuutta!
En ainakaan toistaiseksi ole halunnut kertoa täällä painoani. Mielestäni painoindeksi kuvaa kokonaisuutta paljon paremmin kuin paino. Joku voi painaa saman verran kuin minä, mutta onkin 10 cm pidempi tai lyhyempi. Painoindeksi kertoo lisäksi painon terveellisyydestä enemmän kuin pelkkä paino.
Tänään lähden reissuun ihan itsekseni, määränpäänä Lappeenranta. Parin yön jälkeen palaan junamatkan jälkeen kotiin ja hurautan autolla mökille, jossa pieni muruni odottaa isovanhempien kanssa. Mökillä lomailemmekin sitten aina ensi viikon keskiviikkoon asti. Saa nähdä, miten projekti etenee reissussa, hyvien ystävien, hyvien ruokien ja juomien seurassa...
Tyynyn halaaja
Oletteko huomanneet, että pullean paksut ihmiset istuvat usein sohvalla tai nojatuolissa tyyny sylissään? Olen havahtunut sen tosiasian äärelle, että minusta on tullut tyynyn halaaja. Kotona tai kylässä, hamuan aina tyynyn syliini, suojaksi ja lämmikkeeksi, peitoksi pullavalle vatsalleni. Siis seurassa, en yksin ollessani.
Empiirisen tutkimukseni mukaan tämä ilmiö on havaittavissa niin tosielämässä kuin fiktiossakin. Ystäväpiiriini kuuluu painonsa kanssa kamppailevia tyynyn halaajia, elokuvia katsellessa törmää samaan ilmiöön ja reality-sarjoissa myös. Ava-kanavan Ruby osallistui naisten läskikerhoon (tai jotain sinnepäin) ja sohvalle oli kerääntynyt joukko pulleita naisia, joista osa, kyllä vain, halaili tyynyä.
Dieettitytön tavoin voisin tehdä listan siitä, mitä aion tehdä sitten, kun olen normaalipainoinen. Yksi tavoite voisi olla se, että istuisin sohvalla rohkeasti omana itsenäni, vatsani koosta riippumatta.
Empiirisen tutkimukseni mukaan tämä ilmiö on havaittavissa niin tosielämässä kuin fiktiossakin. Ystäväpiiriini kuuluu painonsa kanssa kamppailevia tyynyn halaajia, elokuvia katsellessa törmää samaan ilmiöön ja reality-sarjoissa myös. Ava-kanavan Ruby osallistui naisten läskikerhoon (tai jotain sinnepäin) ja sohvalle oli kerääntynyt joukko pulleita naisia, joista osa, kyllä vain, halaili tyynyä.
Dieettitytön tavoin voisin tehdä listan siitä, mitä aion tehdä sitten, kun olen normaalipainoinen. Yksi tavoite voisi olla se, että istuisin sohvalla rohkeasti omana itsenäni, vatsani koosta riippumatta.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Himoa ja riippuvuutta
Voi apua, miten olen tänään taistellut sitä kaapissa lojuvaa suklaalevyä vastaan! Olin jo monta kertaa ottaa rivin, mutta katselin vain levyä ja laitoin sitten takaisin hyllylle. Se levy ei ole Fazerin sinistä, vaan tuliaissuklaata Islannista. On aika iso riski rikkoa karkkilakko suklaan takia, joka ei välttämättä ole edes hyvää. Joitain vuosia sitten olin yli vuoden karkkilakossa. Ystäväni toi Lontoon reissultaan tuliaiseksi suklaata ja ajattelin, että hyvä tapa päättää karkkilakko on korkata tuliaslevy. Ja se oli iso virhe! Suklaan maku on vähän kuin polkupyörällä ajo. Kun fillaroinnin taidon on oppinut, sitä ei unohda. Kun on joskus saanut hyvää suklaata, sitäkään ei unohda. Se Lontoon tuliainen oli pahaa, jopa suklaaksi.
Makeanhimo teki olon ärtyneeksi ja illalla oli pakko antaa sen verran periksi, että hurautimme lapsen kanssa lähimpään Siwaan ostamaan jätskit. Huomaan, että olen tullut myös vähän riippuvaiseksi Pepsi Maxista. Pepsiä on tullut lipitettyä loman kunniaksi ja päänsärky ja äreys pukkaa päälle, jos limua ei jääkaapista löydy. Pitää aloittaa varmaan myös Pepsilakko.
Kun on äreä ja väsynyt, on pinna kireällä. Vaikka elämä lapsen kanssa sujuu hyvin näin totaaliyksinhuoltajanakin, kaipaa sitä välillä toisen aikuisen seuraa. Ihan juttukaveriksi, ettei tarvitse viettää iltoja useimmiten yksin. Ihan vain, että voisi lähteä yksin iltalenkille, kun lapsi on mennyt kahdeksalta yöpuulle. Tai lähteä kaupungille hetkeksi ostoksille ja puoliso hakisi lapsen päiväkodista. Tai että kun alkaa hermoja kiristellä, pääsisi hetkeksi tuulettumaan ja päästelemään höyryjä. Mutta voi tietysti olla niinkin, että sillä miehellä olisi myös suklaanhimoa ja Pepsivajetta, pinna kireällä ja väsymystä ja sitten tappelisimme siitä, kumpi sinne lenkille pääsee!
Makeanhimo teki olon ärtyneeksi ja illalla oli pakko antaa sen verran periksi, että hurautimme lapsen kanssa lähimpään Siwaan ostamaan jätskit. Huomaan, että olen tullut myös vähän riippuvaiseksi Pepsi Maxista. Pepsiä on tullut lipitettyä loman kunniaksi ja päänsärky ja äreys pukkaa päälle, jos limua ei jääkaapista löydy. Pitää aloittaa varmaan myös Pepsilakko.
Kun on äreä ja väsynyt, on pinna kireällä. Vaikka elämä lapsen kanssa sujuu hyvin näin totaaliyksinhuoltajanakin, kaipaa sitä välillä toisen aikuisen seuraa. Ihan juttukaveriksi, ettei tarvitse viettää iltoja useimmiten yksin. Ihan vain, että voisi lähteä yksin iltalenkille, kun lapsi on mennyt kahdeksalta yöpuulle. Tai lähteä kaupungille hetkeksi ostoksille ja puoliso hakisi lapsen päiväkodista. Tai että kun alkaa hermoja kiristellä, pääsisi hetkeksi tuulettumaan ja päästelemään höyryjä. Mutta voi tietysti olla niinkin, että sillä miehellä olisi myös suklaanhimoa ja Pepsivajetta, pinna kireällä ja väsymystä ja sitten tappelisimme siitä, kumpi sinne lenkille pääsee!
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Generous 44
Vaikka olen painavampi kuin koskaan, ylipainoni haittaa minua vähemmän kuin koskaan. Vaikka painoindeksi kertoo minun olevan merkittävästi lihava, tunnen itseni usein vain pikkuisen pulleaksi. Totuus iskee päin näköa valokuvia katsellessa. Peilin edessä katsoo itseään jotenkin mairittelevammista kulmista ja osaan pukeutua kropalleni sopivasti. Niin sopivasti, että jopa läheiset ystävät kuvittelivat minun painavan vähemmän. Mutta valokuvissa kuvakulmat, kaksoisleuat ja vatsamakkarat kymppikoossa kiiltävällä paperilla muistuttavat, että ylipainoa todella on.
Äitiys ja ihana lapsi pitävät ajatukset onneksi myös läskin ulkopuolella. Ennen lasta olin huomattavasti tyytymättömämpi vartalooni, vaikka painoin 10 kg vähemmän. Parikymppisenä painoin n. 30 kiloa vähemmän ja muistan kuinka huoletonta ja helppoa elo vartalossani oli. Enää en tavoittele samoja mittoja, mutta paljon on pudotettavaa siltinkin.
Olin nuorempana (ja hoikempana) paljon itsevarmempi kroppani suhteen, nyt ajatus itsestäni yleisellä uimarannalla on liikaa. Ja tämä on kurjaa lastani ajatellen. On kohtuutonta, että lapseni jää paitsi kesäisistä uintiretkistä tai kivoista kylpyläunneista sen takia, että äiti on vähän paksu ja epävarma. Tänään otin ensimmäisen askeleen. Itse en ollut uimassa, mutta katsoin rannalta, kuinka ystäväni polski lapseni kanssa. Samalla vilkuilin vähän ympärille ja näin hoikkia ja ruskettuneita naisia, mutta myös pulleita ja paksuja. Ja jos olisinkin ollut uimassa, olisiko joku tuijottanut minua? Tuskinpa.
Vaikka tämä ylimääräinen massa (50 voipakettia, jestas!!!) vaivaakin oletettua vähemmän, haluan päälleni jotain muuta kuin pöksyjä, joiden lapussa lukee Generous 44. Ja jos ollaan rehellisiä, taitaa kaapista löytyä myös housut kokoa 46. Hamassa nuoruudessa riitti farkkujen kooksi 40 ja puseron koko oli 38. Jos saavuttaisin koot 42 ja 40, olisin tyytyväinen.
Syömiset ovat sujuneet ihan kivasti. Tosin pohjanoteeraus tuli tehtyä eilen. Söin neljä suklaavanukasta, jotka olin ostanut välipalaksi lapselleni. Lisää jännitystä, itsekuria ja hillintää aiheuttaa tuliaisena saatu suklaalevy keittiön kaapissa. Olen toistaiseksi karkkilakossa. Suklaa aiheuttaa aikamoista riippuvuutta minulle ja tiedän, että jos nyt otan palan tai kaksi, syön loppulevyn hetkessä. Joten yritän pitää näppini erossa ja mielessä Generous 44- pöksyni!
Äitiys ja ihana lapsi pitävät ajatukset onneksi myös läskin ulkopuolella. Ennen lasta olin huomattavasti tyytymättömämpi vartalooni, vaikka painoin 10 kg vähemmän. Parikymppisenä painoin n. 30 kiloa vähemmän ja muistan kuinka huoletonta ja helppoa elo vartalossani oli. Enää en tavoittele samoja mittoja, mutta paljon on pudotettavaa siltinkin.
Olin nuorempana (ja hoikempana) paljon itsevarmempi kroppani suhteen, nyt ajatus itsestäni yleisellä uimarannalla on liikaa. Ja tämä on kurjaa lastani ajatellen. On kohtuutonta, että lapseni jää paitsi kesäisistä uintiretkistä tai kivoista kylpyläunneista sen takia, että äiti on vähän paksu ja epävarma. Tänään otin ensimmäisen askeleen. Itse en ollut uimassa, mutta katsoin rannalta, kuinka ystäväni polski lapseni kanssa. Samalla vilkuilin vähän ympärille ja näin hoikkia ja ruskettuneita naisia, mutta myös pulleita ja paksuja. Ja jos olisinkin ollut uimassa, olisiko joku tuijottanut minua? Tuskinpa.
Vaikka tämä ylimääräinen massa (50 voipakettia, jestas!!!) vaivaakin oletettua vähemmän, haluan päälleni jotain muuta kuin pöksyjä, joiden lapussa lukee Generous 44. Ja jos ollaan rehellisiä, taitaa kaapista löytyä myös housut kokoa 46. Hamassa nuoruudessa riitti farkkujen kooksi 40 ja puseron koko oli 38. Jos saavuttaisin koot 42 ja 40, olisin tyytyväinen.
Syömiset ovat sujuneet ihan kivasti. Tosin pohjanoteeraus tuli tehtyä eilen. Söin neljä suklaavanukasta, jotka olin ostanut välipalaksi lapselleni. Lisää jännitystä, itsekuria ja hillintää aiheuttaa tuliaisena saatu suklaalevy keittiön kaapissa. Olen toistaiseksi karkkilakossa. Suklaa aiheuttaa aikamoista riippuvuutta minulle ja tiedän, että jos nyt otan palan tai kaksi, syön loppulevyn hetkessä. Joten yritän pitää näppini erossa ja mielessä Generous 44- pöksyni!
perjantai 8. heinäkuuta 2011
2. viikko
8.7.2011
paino -1 kg (24 kg jäljellä)
vyötärö -1,5 cm, (11,5 cm jäljellä)
BMI 31,5 (Merkittävä lihavuus)
Ensimmäinen viikko takana! Kiloja kaikkosi yksi ja vyötärökin kaventui 1,5 senttimetriä! En ole tuntenut laihduttavani, olen vain tehnyt järkeviä valintoja ja pitkästä aikaa itsekurini ansiosta olen myös voinut kieltäytyä tarjotuista herkuista, vieläpä helposti.
Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja laskenut kaloreita summittaisesti. Olen syönyt suurinpiirtein 1500 kaloria päivässä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Ensimmäiset neljää päivää sujuivat hienosti. Viidentenä päivänä saimme vieraita ja kävimme syömässä mm. kiinalaisessa ja illalla tuli otettua muutama lasi kuoharia. Mutta niin upeaa, että paino on pudonnut, vaikka en ole kovin paljosta joutunut luopumaan. Karkkilakko on ollut hyvä ratkaisu. Nyt ei tule sorruttua kaupan kassalla suklaapatukoihin.
Olen vähentänyt hiilareita, mutta en varsinaisesti karppaa. Leipää en syö juurikaan, mutta muutama uusi peruna eksyy lautaselle silloin tällöin. Uusin herkkuni on kesäkurpitsa, josta vuolen juustohöylällä pitkiä suiruja ja paistan pannulla voissa. Sekaan valkosipulia ja hippunen suolaa. Tätä herkkua olen syönyt pastan sijaan.
Kevyttuotteiden mausta en pidä, joten niitä ei meidän jääkaappiin eksy. Yritän perustaa laihdutukseni sellaiselle ruokavaliolle, jota voin helposti ja vaivattomasti noudattaa sittenkin, kun kilot ovat karisseet. Mieluummin hyvää ruokaa vähemmän kuin ultrakevyttä enemmän.
Ensi viikolla lähden parin yön reissulle (ja ihan yksin!!) vanhoja opiskelukavereita treffaamaan. Saapi nähdä, miten tämä projekti kestää visiitin. Seuraava punnitus on jo keskiviikkona, koska punnitusperjantaina olen vielä matkoilla.
Hidastahan tämä laihdutus on, voi kunpa motivaatio säilyisi!
paino -1 kg (24 kg jäljellä)
vyötärö -1,5 cm, (11,5 cm jäljellä)
BMI 31,5 (Merkittävä lihavuus)
Ensimmäinen viikko takana! Kiloja kaikkosi yksi ja vyötärökin kaventui 1,5 senttimetriä! En ole tuntenut laihduttavani, olen vain tehnyt järkeviä valintoja ja pitkästä aikaa itsekurini ansiosta olen myös voinut kieltäytyä tarjotuista herkuista, vieläpä helposti.
Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja laskenut kaloreita summittaisesti. Olen syönyt suurinpiirtein 1500 kaloria päivässä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Ensimmäiset neljää päivää sujuivat hienosti. Viidentenä päivänä saimme vieraita ja kävimme syömässä mm. kiinalaisessa ja illalla tuli otettua muutama lasi kuoharia. Mutta niin upeaa, että paino on pudonnut, vaikka en ole kovin paljosta joutunut luopumaan. Karkkilakko on ollut hyvä ratkaisu. Nyt ei tule sorruttua kaupan kassalla suklaapatukoihin.
Olen vähentänyt hiilareita, mutta en varsinaisesti karppaa. Leipää en syö juurikaan, mutta muutama uusi peruna eksyy lautaselle silloin tällöin. Uusin herkkuni on kesäkurpitsa, josta vuolen juustohöylällä pitkiä suiruja ja paistan pannulla voissa. Sekaan valkosipulia ja hippunen suolaa. Tätä herkkua olen syönyt pastan sijaan.
Kevyttuotteiden mausta en pidä, joten niitä ei meidän jääkaappiin eksy. Yritän perustaa laihdutukseni sellaiselle ruokavaliolle, jota voin helposti ja vaivattomasti noudattaa sittenkin, kun kilot ovat karisseet. Mieluummin hyvää ruokaa vähemmän kuin ultrakevyttä enemmän.
Ensi viikolla lähden parin yön reissulle (ja ihan yksin!!) vanhoja opiskelukavereita treffaamaan. Saapi nähdä, miten tämä projekti kestää visiitin. Seuraava punnitus on jo keskiviikkona, koska punnitusperjantaina olen vielä matkoilla.
Hidastahan tämä laihdutus on, voi kunpa motivaatio säilyisi!
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Polkupyöräilyä ja pannaria
Olin eilen pyöräilemässä, lapsi mukana menossa pyörän takana. Tänään kävelin kauppaan, lapsi fillaroi vierellä omalla menopelillään. Toisille tämä on arkipäivää, mutta minulle tämä oli iso askel. En ole pyöräillyt ainakaan kahteen vuoteen. Kuntoni ei ole ennenkään ollut mitään fitness-tasoa, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen onnistunut karsimaan liikunnan lähes kokonaan elämästäni. Kärryttelylenkkejä tuli tehtyä vielä silloin, kun lapseni istui tyytyväisenä rattaissa. Mutta jotenkin liikunta on vain jäänyt.
Olen arastellut liikunnan aloittamista ja sen tosiasian kohtaamista, että kuntoni on surkea. Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen reidet olivat hyytelöä ja pienempikin ylämäki sai puuskuttamaan. Mutta nyt on hanat auki! Ja nyt en tee suunnitelmia siitä, kuinka monta kertaa viikossa alan polkea ja kävellä, niin kuin olen ennen tehnyt. Jälleen kerran, siitä seuraisi vain pettymyksen tunne, jos en pysy tavoitteessa. Tämä laihdutus on hyvän olon laihdutusta, syödään ja liikutaan fiiliksen mukaan, kaikkea kohtuudella.
Liikuntaa tulen harrastamaan lapsen ehdoilla. Lapsenvahtiin on mahdollisuus aika harvoin ( ja silloin olen kyllä menossa tukkaputkella elokuviin, teatteriin tai vaikka konserttiin ystävien kanssa liikunnan sijaan...). Kun on yksin, ei voi lähteä lenkille lapsen päiväuniaikaan tai illalla, kun lapsi jo nukkuu. Kaikenmaailman jumpat jäävät myös väliin, vaikka isoissa kuntokeskuksissa onkin ilmaisia lapsiparkkeja. En vain halua laittaa lasta hoitoon enää tarhapäivän päätteeksi jumppani takia. Ja viikonloppuihin en halua mitään aikatauluja. Kenties Zumba vielä raikaa olohuoneessani!
Meillä oli illalla vieraita ja lupasin tehdä lasten herkkua, pannaria kermavaahdolla ja hillolla. Vanhassa elämässäni olisin syönyt monen monta palaa ja santsannut vielä illalla Sinkkuelämän aikoihin. Taikinaa tehdessä päätin, että syön kaksi palaa. Piste ja ei yhtään enempää. Käänteentekevää on se, että näin todella tapahtui! Sinkkuelämä päättyi ja loput pannarit odottavat edelleen jääkaapissa. Hyvä hyvä!
Olen arastellut liikunnan aloittamista ja sen tosiasian kohtaamista, että kuntoni on surkea. Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen reidet olivat hyytelöä ja pienempikin ylämäki sai puuskuttamaan. Mutta nyt on hanat auki! Ja nyt en tee suunnitelmia siitä, kuinka monta kertaa viikossa alan polkea ja kävellä, niin kuin olen ennen tehnyt. Jälleen kerran, siitä seuraisi vain pettymyksen tunne, jos en pysy tavoitteessa. Tämä laihdutus on hyvän olon laihdutusta, syödään ja liikutaan fiiliksen mukaan, kaikkea kohtuudella.
Liikuntaa tulen harrastamaan lapsen ehdoilla. Lapsenvahtiin on mahdollisuus aika harvoin ( ja silloin olen kyllä menossa tukkaputkella elokuviin, teatteriin tai vaikka konserttiin ystävien kanssa liikunnan sijaan...). Kun on yksin, ei voi lähteä lenkille lapsen päiväuniaikaan tai illalla, kun lapsi jo nukkuu. Kaikenmaailman jumpat jäävät myös väliin, vaikka isoissa kuntokeskuksissa onkin ilmaisia lapsiparkkeja. En vain halua laittaa lasta hoitoon enää tarhapäivän päätteeksi jumppani takia. Ja viikonloppuihin en halua mitään aikatauluja. Kenties Zumba vielä raikaa olohuoneessani!
Meillä oli illalla vieraita ja lupasin tehdä lasten herkkua, pannaria kermavaahdolla ja hillolla. Vanhassa elämässäni olisin syönyt monen monta palaa ja santsannut vielä illalla Sinkkuelämän aikoihin. Taikinaa tehdessä päätin, että syön kaksi palaa. Piste ja ei yhtään enempää. Käänteentekevää on se, että näin todella tapahtui! Sinkkuelämä päättyi ja loput pannarit odottavat edelleen jääkaapissa. Hyvä hyvä!
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Taktiikka
Tällä kertaa en tee sitä virhettä, että merkitsen kalenteriin Hertan tavoin kuinka paljon kiloja olisi suunnitelman mukaan karissut parin kuukauden päästä. Siitä ei seuraa muuta kuin pettymys, lohdutusta suklaalla ja lopulta painoa on enemmän kuin hommaan ryhtyessä. Nyt aion iloita jokaisesta pudotetusta grammasta ilman kalenteria. Jokainen pudotettu kilo vie lähemmäs tavoitetta, viikkojen ja kuukausien kulumisesta huolimatta.
Jostain olen kuitenkin päättänyt luopua. Suklaalle oli pakko jättää haikeat hyvästit, toistaiseksi. Levy illassa ja patukka päivässä sai aikaan sellaisen sokeririippuvuuden, että en muuta ajatellutkaan kuin herkkuja. Viimeistä suupalaa viedessä mietin jo mitä syön seuraavaksi. Lapsen päiväuniaikaa en voinut ajatellakaan ilman jotain kakkua, pullaa tai suklaata.
Suklaan lisäksi boikottiin joutuu santsaaminen. Usein ruokaa tulee otettua lisää ihan vain silkasta mieliteosta eikä niinkään varsinaisesta nälästä.
Taktiikkaan kuuluu myös pitää jääkaappi pullollaan kaikkea terveellistä ja hyvää. Projekti ei saa kaatua siihen, että jääkaapissa on vain valo ja olen jo fillaroimassa lähimmälle kioskille ostamaan suklaata. Lisäkseni lapseni on siinä iässä, että joudun selittelemään miksi äiti ostaa (taas) suklaalevyn, mutta lapsi ei saa pientä tikkariaan...
Jostain olen kuitenkin päättänyt luopua. Suklaalle oli pakko jättää haikeat hyvästit, toistaiseksi. Levy illassa ja patukka päivässä sai aikaan sellaisen sokeririippuvuuden, että en muuta ajatellutkaan kuin herkkuja. Viimeistä suupalaa viedessä mietin jo mitä syön seuraavaksi. Lapsen päiväuniaikaa en voinut ajatellakaan ilman jotain kakkua, pullaa tai suklaata.
Suklaan lisäksi boikottiin joutuu santsaaminen. Usein ruokaa tulee otettua lisää ihan vain silkasta mieliteosta eikä niinkään varsinaisesta nälästä.
Taktiikkaan kuuluu myös pitää jääkaappi pullollaan kaikkea terveellistä ja hyvää. Projekti ei saa kaatua siihen, että jääkaapissa on vain valo ja olen jo fillaroimassa lähimmälle kioskille ostamaan suklaata. Lisäkseni lapseni on siinä iässä, että joudun selittelemään miksi äiti ostaa (taas) suklaalevyn, mutta lapsi ei saa pientä tikkariaan...
perjantai 1. heinäkuuta 2011
1. viikko
1.7.2011
BMI 31,9 (Merkittävä lihavuus)
25 kg jäljellä
Vyötärö 93 cm
Nyt se alkaa! Aamulla kävin reippaasti puntarilla ja mittasin vyötärönympärykseni. Tavoitteenani on laihtua normaalipainoiseksi, saavuttaa painoindeksi 23 ja kaventaa vyötärönympärys 80 senttimetrin tuntumaan. Matkaa siihen on 25 kg ja 13 cm. Olen paksu, pullava täti, mutta niin innostunut tästä projektista!
Blogini ja laihdutusprojektini innoittajana toimii Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut. Suosittelen hänen alunperin blogikirjoituksiin pohjautuvaa kirjaansa kaikille laihduttajille. Reid pudotti painoa kutakuinkin 80 kg, joten hän tietää mistä kirjoittaa. Laihduttaminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.
BMI 31,9 (Merkittävä lihavuus)
25 kg jäljellä
Vyötärö 93 cm
Nyt se alkaa! Aamulla kävin reippaasti puntarilla ja mittasin vyötärönympärykseni. Tavoitteenani on laihtua normaalipainoiseksi, saavuttaa painoindeksi 23 ja kaventaa vyötärönympärys 80 senttimetrin tuntumaan. Matkaa siihen on 25 kg ja 13 cm. Olen paksu, pullava täti, mutta niin innostunut tästä projektista!
Blogini ja laihdutusprojektini innoittajana toimii Shauna Reidin Dieettitytön huimat seikkailut. Suosittelen hänen alunperin blogikirjoituksiin pohjautuvaa kirjaansa kaikille laihduttajille. Reid pudotti painoa kutakuinkin 80 kg, joten hän tietää mistä kirjoittaa. Laihduttaminen ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)